Toivotko jonkin puuttumista? Tavoitteletko että jotain ei ole?

Toivottavasti ei tule mitään yllätyksiä. Toivotaan ettei satu mitään odottamatonta. Voi kun ei olisi töissä liian kuuma, liian kylmä, liian kiirettä tai liian hiljaista.

Liisa kysyi ihmemaassa kissalta, että mitä tietä pääsen täältä pois. Kissa tiedusteli mihin Liisa oli menossa. Liisa vastasi ettei sillä niin ollut väliä. Kissa neuvoi, ettei sitten ole väliä silläkään minkä tien valitset. Kun jokin asia toistuu samanlaisena ja sen suhteen on olemassa käsitys jostain paremmasta vaihtoehdosta, niin se alkaa vähitellen muistuttaa ongelmaa. Reagoimme siihen mitä on jo tapahtunut ja alamme pyrkiä ongelmasta eroon.

Elämän varrella asetamme itsellemme monia hyvinkin erilaisia tavoitteita. Toiset näistä toteutuvat helposti, ikäänkuin itsestään. Toisten asioiden kohdalla taas tuntuu kuin jokin näkymätön voima estäisi niiden toteutumisen. Muut näyttävät toteuttaneen tavoitteitaan hyvällä tuurillaan ilman suurempia ponnisteluja, kun taas omien tavoitteitteni saavuttamisen esteenä on ollut vain minun tavanomainen huono onneni. Muiden tavoitteet voivat joskus vaikuttaa hassuilta tai hieman omituisilta. Kaikki ja kaikkien tavoitteet ovat yhtä arvokkaita. Erikoisimmaltakin tuntuvan tavoitteen taustalla on hyvä tarkoitus ja näkemys jostakin, joka  voisi olla paremmin.

Monet niistä keksinnöistä, joita me tänä päivänä pidämme itsestäänselvyyksinä, ovat eilispäivänä olleet jonkun haave, toive, tai unelma: pesukone, puhelin, lentokone, jne. Keksintöjen syntymistä on ohjannut voimakas halu jostain uudesta ja paremmasta jonkin aikaisemman tilalle. On vaikea keksiä pesukonetta, jos haaveilee siitä, ettei vaatteet olisi likaisia. Jos haaveilemme, ettemme olisi toistemme tavoittamattomissa tai emme olisi eristyksissä muusta maailmasta, ei sen seurauksena todennäköisesti syntyisi puhelinta, tai matkustajakonetta.

Tavoitteen tarkentaminen kirkastaa mielikuvaa siitä mitä kohti olemme kulkemassa. Asia alkaa usein tuntua paremmin hallittavalta. Hallittavuus toimii usein myös henkisenä vedenjakajana stressituntemusten lisääntymisen tai vähenemisen suhteen.  Tavoitteiden saavuttaminen antaa lisäksi meille kaikille niin tärkeitä onnistumisen kokemuksia.

Hyvin muotoillun tavoitteen tuntee useista piirteistä. Se on positiivisesti määritelty – mitä minä haluan. Ei mitä minä en halua. Sen toteutuminen on omasta toiminnastani riippuvainen. Ei siitä, että jos joku olisi ensin tehnyt jotakin, tai kunhan joku muu ensin muuttuu, niin sitten minäkin olisin ja … … . Tavoitteen saavuttaminen tai sen suhteen edistyminen on arvioitavissa. Mistä tiedän kun se on toteutunut, tai että se on toteutumassa? Mistä sen huomaavat hekin, jotka sitä ovat eniten epäilleet?

Vaikka tavoite olisi kuinka kaukainen tahansa, niin se on kytköksissä tähän hetkeen. Tavoite ei toteudu joskus Jos ajattelet sitä tilannetta, kun tavoitteesi on jo toteutunut ja katsot takaisin, niin mikä oli ensimmäinen askel jonka otit tavoitteen toteutumisen suuntaan? Mitä teit sen jälkeen?. Toteutuva tavoite on konkreettinen. On hankalaa tavoitella vaikkapa sitä, että sinulla menee hyvin ja on hyvä olla. Tai, että elämäsi tuntuu mukavalta, on ihanaa ja saat nauttia siitä. Kun konkretisoidaan tavoite, niin ratkaisut alkavat syntyä kuin itsestään.

Käytä hetki aikaa seuraavan harjoituksen tekemiseen.

Palauta mieleesi sellaisia asioita, joita olet tähän mennessä jo elämässäsi saavuttanut. Löytyykö niistä hyvin muotoillun tavoitteen piirteet?

Käy sitten läpi muutama sellainen asia, joka on antanut vielä odottaa toteutumistaan. Saavuttamattomista asioista usein puuttuu vielä jokin hyvin muotoillun tavoitteen ominaisuus.

Liittyivätpä saavutukset mihin tahansa asiaan: ammattiin, perheeseen, harrastuksiin tai vaikkapa kotiin, niin niistä löytyy yhteisinä piirteinä edellä kuvatut hyvin muotoillun tavoitteen ominaisuudet. Toteutumattomat tavoitteet elävät vasta haaveina, unelmina ja toiveina. Niiden toteutuminen tahtoo olla tuurista, sattumasta ja muiden tekemisistä riippuvaisia. Jokainen voisi käyttää päivittäin vaikkapa viisi minuuttia saavuttamiensa tavoitteiden mieleen palauttamiseen ja pysähtyä hetkeksi myös nauttimaan niistä.

Aikoinaan pidimme puita jumalina. Puujumalan mahdin ratkaisi puulaji, ei sen ikä, koko tai muoto. Kakkivoipaisimpana pidettiin tammea. Tältä puulajilta saattoi pyytää, toivoa ja rukoilla merkittävimpiä asioita, kuten vaikkapa hyväluontoista puolisoa, leutoa talvea tai vaivasta parantumista. Pyynnöt esitettiin puuta koskettelemalla. Vähempiarvoiset puut riittivät toteuttamaan pienempiä toiveita. Metsästysonnen tai kalasaaliin parantamiseen saattoi riittää männyn silittely. Hyvän sienipaikan löytämiseksi ei välttämättä tarvinnut vaivata kuusta kummempaa. Tavoitteet olivat selvät ja usko ja toivo lujat.

Jossain vaiheessa on ajattelumme kääntynyt päälaelleen olemattoman pelkäämiseksi. Kun joku kysyy kuulumisia, niin jos asiat on huonosti, vastaamme, että kaikki on hyvin. Jos asiat taas ovat hyvin, niin ei ole hyvä kehua ja niinpä koputamme maalaamatonta puuta ettei vain sattuisi mitään?

Mitenkähän sitä osaisi parhaiten toimia elämässään jos tavoittelee sitä, ettei kohdalle sattuisi mitään kriisiä tai katastrofia. Jonkin puuttumista kun on niin vaikea tavoitella.

Kategoria(t): Mieli Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.