Stressii pukkaa..

face-1013520_1920HOPI-intiaaneilla oli ajatus ajattelun yhteydestä tekemisen mielekkyyteen: ”Ei tärkeää ole se mitä tekee, vaan se millä ajatuksilla sen tekee.”

Teollisuusmaissa tehtyjen stressitutkimuksien mukaan joka kolmas kärsii merkittävästi työperäisestä stressistä ja yli puolet ilmoittaa stressin lisääntyneen viimeisten viiden vuoden aikana.

Erilaiset termit, kuten jaksaminen, stressi, burn out, pohjaan palaminen, työuupumus, henkinen syrjäytyminen, kriisi, psyykkinen ylikuormitus, jne. toistuvat puheessamme lähes päivittäin, mutta mistä oikeastaan puhumme, kun puhumme stressistä. Terminä stressi on tuttu, mutta moniulotteisen luonteensa vuoksi sen tyhjentävä määritteleminen on huomattavasti hankalampaa.

Eräs melko yleisesti hyväksytty määritelmä kuvailee ilmiötä näin: ”Kun yksilöön kohdistuvat vaatimukset ja paineet (jonkun muun tai yksilön itsensä asettamat), ylittävät yksilön käytössä olevat resurssit, voi ilmaantua stressiä, joka voi saattaa yksilön terveyden ja hyvinvoinnin vaaralle alttiiksi.”

Stressi-käsitteen loi Itävalta-Unkarissa syntynyt, Prahan saksalaisessa yliopistossa opiskellut ja lääkäriksi valmistuttuaan Kanadaan muuttanut Hans Selye. Prahassa eräs sisätautien professori toi opiskelijoiden tutkittavaksi suuren joukon potilaita, jotka sairastivat erilaisia sairauksia niiden varhaisissa vaiheissa. Professorin tarkoituksena oli opettaa, kuinka hyvään medisiiniseen diagnostiikkaan kuuluu kyky erottaa sairaudet toisistaan kuhunkin sairauteen liittyvien tyypillisten oirekuvien ja erityispiirteiden perusteella. Hieman yli parikymppinen Selye pohti, että yhtä mielenkiintoista olisi löytää eri sairauksien yhteiset piirteet, eräänlainen ”sairastamis-syndrooma”. Valmistuttuaan Selye sai Montrealissa tehtäväksi tunnistaa uusi hormoni, jota oletettiin esiintyvän rotan munasarjoissa ja istukassa. Selye valmisti näistä elimistä uutteen, jota injisoi rottiin ja alkoi tutkia odotettua hormoniefektiä. Kokeissaan hän huomasi, että pistoksen saaneiden rottien imusolmukkeet alkoivat surkastua ja vatsan limakalvolla alkoi esiintyä verenvuotoja. Selye teki toisilla rotilla verrokkikokeen injisoimalla uutetta, jonka oli valmistanut rotan munuaisesta, ihosta, pernasta ja muista kudoksista. Pettymyksekseen hän havaitsi myös näillä rotilla samankaltaiset reaktiot kuin ensimmäisessä koeasetelmassa. Selye päätteli reaktioiden johtuvan jostain useille kudoksille yhteisestä ”kudoshormonista” ja hän päätti tehdä uuden verrokkikokeen injisoimalla rottiin formaliinia. Hän yllättyi saadessaan aikaan edelleen samanlaiset seuraamukset rotissa. Selye kertoi muille tutkijoille löydöksistään ja ajatteli olevansa jonkin sairauksille yhteisen nimittäjän jäljillä. Hän pyysi apua työnsä ohjaajilta, jotka osaaottavasti totesivat tulosten johtuvan epäpuhtaudesta Selyen injektionesteissä ja häntä kehotettiin luopumaan tutkimisesta.

gear-952450_1280

Selye tiesi tehneensä kokeet sellaisella huolellisuudella, että tuloksia ei voinut selittää epäpuhtauksilla ja alkoi tutkia rottien reaktioita sellaisiin rasituksiin, joita ei tuotettu injektioilla. Hän käytti kylmää, kuumaa, sähköiskuja, pitkäkestoista uintia ja radioaktiivista säteilyä ja huomasi samankaltaisen reaktion rasitustavasta riippumatta.

1936 Selye julkaisi arvostetussa tieteellisessä aikakauskirja NATUREssa ensimmäisen kuvauksen tästä epäspesifisti aikaansaadusta biologisesta reaktiosta.

Selye alkoi etsiä nimeä keksimälleen ilmiölle ja löysi insinööritieteistä käsitteen stressi, jonka määritelmä on: ”voima, joka deformoi ainesosia”. Arkikielessä stressi-käsitettä käytettiin merkityksissä rasitus ja/tai kuormitus. Siihen aikaan vielä heikosti englanninkieltä taitanut Selye nimesi reaktion, joka tuottamistavasta riippumatta toistuu samanlaisena biologisessa organismissä, käsitteellä, joka varsinaisesti tarkoittaa stimulusta – syytä reaktioon. Englanninkielessä stressin (voima, joka deformoi ainesosia) seuraus on ”strain”, joka tarkoittaa deformoitumista tai vahingoittumista. Vaikka Selye huomasi pian nimikesekaannuksen, käsite stressi levisi nopeasti. Selyetä kritisoivat pitivät määritelmiä epätieteellisinä, sillä jos tekniikan ja Selyen käsitteet sekoittaa, voi tulla päätelmään, että stressi (rasitus) aikaansaa stressiä (reaktio organismissa).

Selye tarvitsi nopeasti käsitteen, joka kuvasi stressin aiheuttaa ja pian hän otti käyttöön uudissanan stressori.

Yksilöllisiä stressoreita on loputon määrä, mutta karkeasti ne voidaan jakaa kahteen suurempaan ryhmään: ulkoisiin ja sisäisiin stressoreihin. Ulkoisiksi stressoreiksi ajatellaan itsestä riippumattomia asioita ja tapahtumia. Esimerkkinä vaikkapa läheisen sairastuminen tai kuolema, työpaikan menettäminen, tai tänäkin päivänä miljoonia ihmisiä koskettava sota.

Sisäisiä stressoreita taas ovat ihmisen negatiivissävyteiset tulkinnat itsestään, muista ihmisistä, ympäristöstä ja tulevaisuudesta.

Arkikielessä käytämme käsitettä mukavuusalue kuvaamaan tilaa, jossa tilanteesta riippumatta voimme kokea riittävää hallinnan tunnetta. Mukavuusalueen sijaan kyseessä on pikemminkin ennakoitavuusalue. Kuinka pitkälle tulevaisuuteen uskallamme tehdä itseämme ja läheisiämme koskevia suunnitelmia. Turvattu talous antaa suunnitelmillemme pidemmän aikajänteen ja toimeentulon epävarmuus taas lyhentää sitä muokaten elämäämme sarjaksi nyt-hetkiä.

Mistä on sinun stressisi tehty? Tai oikeammin mistä asioista juuri sinä teet itsellesi stressin. Me kaikki osaamme ja teemme itse omat huonot olomme, vaikkakin hyvin eri asioista. Sinä et välttämättä osaa stressaantua samoista asioista kuin minä, enkä minä ehkä osaa kokea jaksamista vaikeaksi sinun tilanteissasi.

Myönteistä jaksamisen vaikeuksissa on sen tuoma viesti jostain keskeneräisestä, vielä parempaa lopputulosta hakevasta asiasta. Jos stressaantuminen onkin viesti niistä reunaehdoista, arvoista ja unelmista, jotka ei toteudu, tai jotka koen uhatuiksi ja joiden olisi toteuduttava, jotta kykenisin kokemaan merkityksellisyyttä ja toimimaan vapautuneesti.

Stressille ei voi tehdä mitään. Stressin anatomia sitä vastoin koostuu konkreettisista asioista, joista usein ainakin joihinkin itse voi vaikuttaa. Se voi antaa valtaa hallita muita asioita itsensä hallitsemisen kautta.

Matti Henttinen

 

Kategoria(t): Mieli Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.