Selkäkivun monimuotoisuus tekee hoitamisesta haastavaa

Yli 4 miljoonaa suomalaista kärsii alaselän kivuista elämänsä aikana ja meistä yli 1.5 miljoonalla selkä on oireillut viimeisen kuukauden aikana. Vaikka selkäkipu voi invalidisoida ihmisen totaalisesti, niin suurin osa selkävaivoista on onneksi ennusteeltaan hyvänlaatuisia. Kivuliaiden jaksojen välillä useimmat pystyvät normaaleihin harrastuksiinsa ja työhönsä täysin oireettomana tai melko vähäisin oirein.

Selkäkivun alkuperästä on monenlaisia ajatuksia

Riippumatta diagnostisista nimikkeistä selkäkivun syiksi kudostasolla tarjotaan tavallisimmin välilevyä, fasetti- tai sacroiliacaniveliä ja lihaksia. Niin tai näin, joka tapauksessa kipuun tarvitaan fysiologisesti hermotus, kudoksen deformaatio makro- tai mikro(solu)tasolla, elimistön omien neuropeptidien aikaansaama herkistyminen hermokudoksessa sekä lisäksi psykologisesti kokemus kivusta. Nämä tarvitaan aina. Tämän ymmärtäminen on oleellista, kun selkäkipujen hoitoja lähestytään siitä näkökulmasta, mihin näistä tekijöistä kykenemme vaikuttamaan. Millä keinoin kykenemme vaikuttamaan hermostoon, deformaatioon, hermoston herkistymiseen tai kipukokemukseen?

Kudosvauriot tuki- ja liikuntaelimistössä paranevat tavallisesti 6-12 viikossa. Selässä välilevyn paraneminen voi kuitenkin hidastua eri syistä. Kipua aiheuttavien kudosten toipumista voi hidastaa esimerkiksi patoanatominen ylikuormitus paranemisprosessin aikana. Tämä voi aiheutua mm. fyysisestä ylirasittamisesta, pitkäkestoisesta asentomonotoniasta tai mekaanisista toimintahäiriöistä selän liikkeissä. Yli kolme kuukautta kestävää kipua on alettu hieman harhaanjohtavasti kutsua krooniseksi, vaikka usein on kyse periodittaisesta vaihtelusta oireissa.

Huolellisesti tehty haastattelu ja alkututkimus antavat oleellisimmat tiedot selkäkivun alkuperää selvitettäessä. Todellinen selkäkivun aiheuttaja jää kuitenkin usein hyvin perustellun arvailun tasolle. Vakavaa alkuperää oireille on syytä epäillä, jos jalkoihin ilmaantuu heikkoutta, tunnottomuutta tai puutumista, virtsaaminen ei onnistu tai uloste karkaa, selkäkipu ei lievity levossa, selkäoireisiin liittyy kuumetta, yleisvointi heikkenee tai kipu pahenee koko ajan, selkäkipuun liittyy kovaa vatsakipua tai potilaalla on ollut pahanlaatuinen kasvain. “Ratsupaikkaoireilu” edellyttää kiireellisesti tarkempaa tutkimusta. Jos potilaalla on oireita sillä alueella, joka ratsastaessa osuisi satulaan, niin syynä saattaa olla suuri välilevytyrä selkärangan alaosassa. Tämä aiheuttaa ongelmia virtsaamisessa ja ulostamisessa ja alue on myös tunnoton. Jos alaraajoissa on halvausoireita voi tilanne vaatia päivystysleikkauksen. Ruotsalaisen Alf Nachemsonin tutkimusten mukaan tavallinen röntgenkuva antaa potilaan tutkimiseen vain 0.2% lisäarvon epäspesifin selkäkivun syitä etsittäessä. Jos taas on syytä epäillä vakavaa syytä selkäkivuille, on magneettikuvaus paras tutkimus.

Kivun ja rasituksen suhde on aina annostelukysymys. Sama aktiviteetti lyhytkestoisena tai riittävästi tauotettuna voi olla paranemista edistävää ja pitkäkestoisena paranemista hidastavaa. Jos otetaan vaikkapa maailman paras sänky tai työtuoli, niin kukaan ei voi maata tai istua niissä kahtakymmentä tuntia kipeytymättä. Joskus työn luonne voi olla sellainen, ettei sitä voi keskeyttää. Työ voi olla pakkotahtista ja myös niin mielenkiintoista, että se imaisee mukanaan ja ihminen kadottaa itsensä työn ääreen. Asentomonotonialla onkin oireilevan selän kannalta enemmän merkitystä kuin ryhdillä. Kudokset ilmaisevat sitten oireilemalla muutostarpeesta.

Kokonaisvaltainen, systeeminen, näkökulma

Selkäkipu ei ole pelkästään lääketieteellinen pulma, vaan siihen vaikuttaa samaan aikaan rakenteelliset, biomekaaniset, biokemialliset, psykologiset sosiaaliset ja ekonomiset tekijät. Tämä monitahoisuus tekee selkäkivun hoidosta pulmallista ja joskus myös tehotonta. Alaselkäkipu voisi olla hyödyllistä ymmärtää laaja-alaisesti “systeemisenä sairautena” samaan tapaan kuin esim. verenpaine. Verenpaineella ei ole mitään selvää rajaa, jossa voitaisiin sanoa, että tässä terveys päättyy ja sairaus alkaa. Systeeminen sairaus sisältää näin aina myös moraalisen, sosiaalisen ja yhteiskunnallisen ulottuvuuden. Tällaisia ”systeemisiä sairauksia” on itse asiassa paljon. Ne eroavat useimmiten hyvin selvästi eriytyneistä ja nopeista biofyysiseen muutokseen (esim. tulehdukseen) perustuvista sairauksista.

Selkäkipujen aiheuttajien määrää ei ole syytä laajentaa, kuten helposti käy silloin, kun ihmisen pitkittyneeseen selkäkipuun etsitään ongelmien syitä kudostasolla hifistellen. Erilaiset selän poikkeamat ”normaalista”, kulumat, madaltumat, toiminnan ja liikkuvuuden muutokset ym. kuuluvat ihmisenä olemiseen. Niiden nimeäminen selkäsairaudeksi, biomekaaniseksi häiriöksi tai kivun aiheuttaviksi ongelmiksi on arveluttavaa. Ongelmien etsiminen johtaa aina niiden löytämiseen. Ei ihotautilääkärikään varmaan sano ikääntyneelle potilaalleen tämän ihon olevan kulunut ja siinä näkyvän rappeumaa.

Eri terapiasuuntauksien edustajilla käydessään potilas saa sekalaista tietoa ja vähitellen hänelle karttuu melkoinen löydös-, selitysmalli- ja diagnoosiarsenaali. Kiropraktikkojen koulutuksessa selkäkivun opetetaan aiheutuvan subluksaatioista. Mitkään muut terapeutit tai lääkärit eivät kuitenkaan löydä tai diagnostisoi potilailtaan subluksaatioita. Osteopaatit opetetaan etsimään potilaistaan osteopaattisia leesioita, mutta muut alan ammattilaiset eivät niitä löydä. Monet selkiä hoitavat ammattikunnat etsivät ja löytävät epäsymmetrioita ja epätasapainoja, tai yli- ja aliliikkuvuuksia, joita he sitten alkavat hoitaa. Kuitenkin avainkysymys selkävaivoja tutkittaessa, hoidettaessa ja ennaltaehkäistessä on: Mistä kipu tulee? Lihasheikkous tai kireys eivät ole kivun aiheuttajia. Yli ja aliliikkuvuus on normaalia, eikä aiheuta meille oireita. Vaikka Michelangelon ansiot taiteellisesti olisivat kuinka arvokkaat, on hänestä nykyihmiselle koitunut myös paljon harmia. Hänen piirroksensa, jossa alaston mies seisoo ympyrän ja neliön sisällä symmetrisesti on useimmille meistä tuttu. Hän teki piirroksen tutkiessaan ihmisen mittasuhteita pyrkiessään helpottamaan ihmishahmojen piirtämistä. Monet terapeutit havainnoivat potilaitaan Michelangelon kuvan läpi ja luulevat edelleen symmetrian olevan merkki terveydestä ja epäsymmetrian taas sairaudesta. Ihmisen sijaan he ovat alkaneet hoitaa epäsymmetriaa.

Tämä voi luoda harhavaikutelman, että ihminen voisi olla terve, tyytyväinen ja onnellinen, jos hän vain pääsisi eroon kiusallisesta taudin aiheuttajasta – epäsymmetriasta. Tätä sitten korjaillaan vaikkapa tutkimalla lihasepätasapainoa tai jalkojen pituuseroja. Kun kohtaan potilaan, joka on puoli vuotta herännyt selkäkipuun joka yö neljältä ja tätä tilannetta helpottamaan hänelle on tehty tukipohjalliset, niin en voi olla ihmettelemättä, mitä sellaista hän tekee unissaan, että jalkojen ”virheasennot” aiheuttavat selkäkivun.

Samanlaiseen savuverhoon kipupotilas joutuu, jos terapeutti alkaa hoitaa selkäkivun riskitekijöitä. Riskitekijät ei aiheuta oireita. Tupakointi on merkittävä riskitekijä keuhkosyövän suhteen. Jos ihminen on jo sairastunut keuhkosyöpään, niin ei keuhkosyöpää hoideta tupakoinnin lopettamisella.

Käsite terveys tuntuu hukuttavan alleen kärsimyksen, kivun, tyytymättömyyden, erimielisyydet, epäonnistumiset, syyllisyyden ja kaikenlaisen muun inhimillisen. Voiko terapeutista tulla niin pätevä, että hän todella voi etsiä, löytää ja hoitaa kipupotilaan elämän mittaiseen prosessiin liittyvät seikat tekemällä tästä symmetrisen?

Kipu on ihmisen puolella

Keho reagoi kipuun monin osittain ristiriitaisinkin tavoin. Usein jännitys lisääntyy elimistön pyrkiessä suojaamaan ja immobilisoimaan kivuliasta kehon osaa. Toisaalta kipuinhibitio voi myös estää lihaksia aktivoitumasta normaalisti. Joskus akuutissa kipuvaiheessa selkä hakeutuu vinoon sivusuunnassa, tai selän oikaisu pystyasennossa on mahdotonta tai hyvin kivuliasta. Nykykäsityksen mukaan valistunein arvaus tällaisen suoja-asennon kehittymiseen on hermojuuren ärsytys tai välilevypaineen nousun aiheuttama kipu. Ärsytysalueelle syntyy myös turvotusta, joka voi lisätä ärsytystä hermokudokseen. Selkä hakeutuu suoja-asentoon, jossa se pyrkii joko vähentämään ärtyneen kudoksen painetta tai tekemään lisää tilaa kivuliaalle hermolle tai hermotetulle kudokselle.

Tyypillisesti ärtynyt välilevy oireilee istuessa ja istumasta noustessa esiintyy selän oikaisuvaikeuksia ja starttikipuja liikkeelle lähtiessä. Jos potilas tässä vaiheessa kuvataan, niin kuvassa voi näkyä skolioosi, joka saattaa jäädä potilaalle elinkautiseksi tuomioksi. Potilaalle on tärkeä selvittää mekanismit selän suoja-asennon taustalla, jotka toimivat ihmisen paranemisen hyväksi, eivätkä ole kivun aiheuttajia.

Useimmille tuttu esimerkki välilevypaineen nousun aikaansaamista tuntemuksista on etukumarassa työskentely. Kun kumartelee puutarhatöissä tai lapiohommissa, niin jossain vaiheessa selkään alkaa tuntua väsymisen ja kivun tunnetta. Tulee ikään kuin luontainen tarve tehdä selän taaksetaivutuksia. Selän oikomisen jälkeen pystyy taas jonkin aikaa jatkamaan kumarassa asennossa ja näin jatkettaessa ilmiö toistuu samankaltaisena. Tällöin välilevyssä ei ole vielä välttämättä mitään vauriota, mutta eteenpäin taipuneessa asennossa välilevyn etureuna puristuu ja paine takaosaan kasvaa.

Kun hengitysteissä on jokin ärsyke, niin elimistö pyrkii siitä nopeasti eroon. Tämän keho toteuttaa vetämällä keuhkoihin ilmaa ja supistamalla sitten maksimaalisesti vatsa-, kylki- ja selkälihaksia.  Seuraa aivastus tai yskäisy. Voimakas samanaikainen lihassupistus aiheuttaa suuren kuormituspiikin välilevyyn. Välilevy- ja hermojuuriperäisessä selkävaivassa ponnistus lisää kipuoiretta voimakkaasti. Kipeän selän hoidoksi kuulee usein suositeltaneen selkä- ja vatsalihasten vahvistamista. Kipu onneksi suojelee välilevyperäisistä selkäoireista kärsivää potilasta, eikä anna hänen tehdä keskivartalon lihaskuntoliikkeitä. Vatsalihasliikkeissä lihakset eivät nosta ylävartaloa ylös vaan supistuessaan ne puristavat ihmistä niin kovaa kasaan, että ihminen alkaa taipua keskeltä. Selkäliikkeissä sama tapahtuu toisinpäin. Jos näissä liikkeissä tuntuu kipua, niin niillä voi ennemminkin hidastaa kuin edistää paranemista.

Akuuttivaiheen hoito on tärkeä

Tutkimusten mukaan n 70% potilaista hyötyy merkittävästi hoidon aloittamisesta jo akuutissa vaiheessa. Akuutin välilevyperäisen selkäkivun ensihoito on kylmäpakkaushoito joka toinen tunti kipukohtaan 10 minuuttia kerrallaan ja tunnin välein toistetut selän taaksetaivutukset päinmakuulta käsillä työntämällä lantio alustassa.

Akuutissa vaiheessa manipulaatiosta tai harjoittelusta ei ole suurta apua ja kansainväliset hoitosuositukset suosittelevat manipulatiivisia hoitotoimenpiteitä subakuutin selkäkivun hoidossa. Manipulaatiohoito näyttäisi nopeuttavan selkäkipupotilaan toipumista, lievittävän kipua, nopeuttavan potilaan paluuta normaaliin arkeen. Myös potilastyytyväisyys on useimpia muita hoitomenetelmiä parempi. Selkäkivussa vuodelepo ei ole suositeltavaa, vaan päivittäiset toiminnot tulisi suorittaa kivun sallimissa rajoissa.

Fysiologia ei tiedä mikä liikuntalaji on kyseessä.

Liikunnan hyöty tulee liikkeestä – ei liikuntalajista. Liikunta on kivun helpottumisen kannalta hyödyllistä. Selkäytimen takasarvessa sijaitsevat kipua inhiboivat hermoyhteydet aktivoituvat liikkeellä ollessa. Osa kivun helpottumisesta melko pian liikkeellelähdön jälkeen selittyykin hermostollisesti. Helpotus ei siis niinkään johdu kudosten lämpenemisestä tai vertymisestä, verenkierron lisääntymisestä tai kudoksen joustavuuden parantumisesta. Liikunnan tulisi ennen kaikkea olla sellaista, jonka ihminen kokee miellyttäväksi itselleen. Lehdistä voi lukea, kuinka joku on saanut selkäkipuihinsa apua Pilateksesta, toinen joogasta, kolmas Zumbasta ja neljäs avantouinnista. Valitse itsellesi mieluinen laji ja tee sitä. Selkäkipu ei johdu avantouinnin puutteesta.

1914 kuollut amerikkalainen kirjailija Ambrose Bierce antoi tietämättään hyvän hoito-ohjeen välilevyperäiseen selkäkipuun kirjoittaessaan: ”Sisukkuus on keskinkertaisuuden häpeällinen riemuvoitto.” Allergioissa siedätyshoidoista on hyötyä, välilevyperäisessä selkäkivussa tilanne on päinvastainen.

Matti Henttinen fysioterapeutti, naprapaatti, psykoterapeutti. SelkäCenter

Selkäkipuja voi aiheuttaa myös monet muut syyt, kuten nivelet, lihakset, nikamakaaren valenivel, selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi ja Scheuermannin tauti joitakin mainitakseni. Näitä oireyhtymiä tai sairauksia en tässä artikkelissa käsittele. Lisää selän ja mielen hyvinvoinnista ja urheilun mentaalivalmennuksesta voit lukea näiltä sivuilta. Hyviä lukuhetkiä.

Kategoria(t): Keho Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.