Pelot

Pelot luetaan psykiatriassa ahdistuneisuushäiriöihin ja ne luokitellaan tavallisesti 1) sosiaalisiin fobioihin, joilla tarkoitetaan pelkoa osallistua sosiaalisiin tilanteisiin tai esiintyä julkisesti, 2) agorafobiaan eli pelkoon joutua tilanteisiin, joissa pakeneminen on hankalaa tai noloa ja 3) ns. tavallisiin pelkoihin, joilla on jokin tarkka kohde. Lukemattomista kohteista esimerkkinä voisi mainita vaikkapa erilaiset eläimet, korkeat tai ahtaat paikat, terävät esineet, ukkonen, lentäminen tai veren näkeminen.

Amerikan psykiatriyhdistys määrittelee fobian seuraavasti: “Fobioille on tyypillistä tiettyyn objektiin, toimintaan tai tilanteeseen kohdistuva jatkuva ja järjenvastainen pelko, jonka takia oireesta kärsivä pyrkii pakonomaisesti välttämään pelättyä tilannetta. Pelosta kärsivä tajuaa itsekin pelkonsa olevan ylimitoitettu tai järjetön kohteen vaarallisuuteen nähden.”

Pelko on sinänsä ihmiselle luonnollinen tapa reagoida ulkoiseen uhkaan ja siihen voi liittyä erilaisia fyysisiä reaktioita, kuten käsien vapinaa, sydämentykytystä, verenpaineen nousua, hikoilua, suun kuivumista, kalpeutta ja huimausta.  Pelkoa ja ahdistusta aiheuttavat seikat eivät välttämättä ole pelon alkuperäinen lähde, vaan pelottava merkitys voi syntyä henkilön omista sisäisistä mielikuvista. Pahimmillaan ihminen pelkää jotakin niin paljon, että pelko tekee normaalin arkielämän sietämättömäksi.

Ahdistuneisuus on tunnetilana hyvin pitkälti pelon kaltainen. Ahdistuneisuuden ja pelkojen erona ajatellaan pelon taustalla olevan todellisen ulkoisen vaaran. Ahdistuneisuudessa sellaista ei suoranaisesti ole ja useimmiten henkilö itsekin ymmärtää, että tunne on mittasuhteiltaan suhteeton ulkoiseen vaaraan nähden.

Miten pelkoja voi hoitaa?

Pelon hoidossa NLPt:ssa kartoitetaan aluksi pelon syntyyn liittyviä tekijöitä, kuten minkälaisia merkityksiä pelko asiakkaalle palvelee sekä asiakkaan tavoitetila tilanteensa suhteen. Kun pelkoa laukaiseva mekanismi saadaan riittävän tarkkaan selvitetyksi, voidaan pelkoreaktio pyrkiä purkamaan esimerkiksi visuaaliskinesteettisillä dissosiaatio-harjoituksilla ja tämän lisäksi löytämään asiakkaalle keinoja kokea hallinnan tunnetta pelkojen ja ahdistuneisuuden suhteen sekä opettamaan ajattelutaitoja tilanteisiin, jotka ovat synnyttäneet pelkoreaktioita. Terapiaan voidaan liittää rentoutumis- ja mielikuvaharjoituksia. Samoin tilanteita voidaan harjoitella altistaen asiakas vähitellen asioille ja tilanteille, joissa hän tuntee pelkoa ja ahdistusta. Altistamalla tapahtuu poisherkistämistä, jolloin koettu hallinta lisääntyy ja pelko häviää.

Erään visuaaliskinesteettisen dissosiaatio-harjoituksen kuvaus

Asiakas oli ollut osallisena kaupunkiajossa liikenneonnettomuudessa, jossa kuorma-auto oli tullut kolmion takaa ja törmännyt asiakkaan autoon. Asiakkaan auto oli mennyt lunastuskuntoon, mutta minkäänlaisia ruumiillisia vammoja ei kenellekään osalliselle ollut aiheutunut. Asiakkaan piti palata sairasloman jälkeen töihin ja hän tarvitsi työmatkoihin ja myös työssään autoa. Tapahtuman jälkeen asiakas ei kuitenkaan halunnut enää astua autoon, ei ajaa itse, eikä mennä myöskään kenenkään toisen kyytiin.

Teimme asiakkaan kanssa seuraavanlaisen harjoitteen. Pyysin asiakasta seisomaan ja kuvittelemaan eteensä elokuvakankaan. Tämän jälkeen pyysin häntä kuvittelemaan jättävänsä itsensä seisomaan eteensä ja astumaan pienen askeleen taaksepäin ja pistämään tämän jälkeen kätensä edessään seisovan ”itsensä” hartioille. Ohjasin asiakasta tekemään tapahtumasta elokuvan, joka alkoi turvallisesta tilanteesta, jossa tulevasta kolarista ei vielä ollut minkäänlaista kokemusta ja loppukohtauksen turvalliseen tilanteeseen, kun asiakas huomasi kaiken olevan hyvin. Näiden kohtausten välin muodosti itse kolariin liittyneet tapahtumat. Pyysin asiakasta katsomaan elokuvan niin, että hän samalla näkee edessään seisovan itsensä, tuntee kädet hänen hartioillaan ja näkee elokuvan mustavalkoisena alkaen turvallisesta loppukohtauksesta ja etenevän niin, että elokuvan tapahtumat tapahtuivat takaperin päättyen turvalliseen alkukohtaukseen. Toistimme elokuvan katsomista takaperin useita kertoja nopeuttaen elokuvaa niin, että lopuksi se oli muutaman sekunnin mittainen. Asiakas sanoi harjoituksen lopussa elokuvan tuntuvan tylsältä ja lopetimme siinä kohtaa.

Seuraavalla kerralla tavatessamme asiakas kertoi palanneensa työhön ja ajavansa tilapäisesti vuokra-autolla, jota koki vierastavansa auton erilaisuuden takia, mutta voivansa muuten autossa kuten ennen onnettomuutta.

Vaikka tässä kuvatussa tapauksessa tilanne edistyi nopeasti, on fobian ja pelkojen hoito NLPt:llä useimmiten huomattavasti monitahoisempaa ja useampia käyntejä vaativaa.

Kategoria(t): Mieli Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.