Nykyajan puutostaudit

Puutostaudiksi kutsutaan tavallisesti tilannetta, jossa ihminen ei saa riittävästi jotain elimistölle välttämätöntä ravintoainetta ja tästä puutoksesta keho koettaa viestittää oireilemalla eri tavoin. Itse puutosta ei välttämättä voi havaita, mutta sen seuraukset tunnistamme helpommin. Oireiden perusteella voimme sitten tarkemmin alkaa selvittää niiden alkuperää. Ravintoon liittyvät puutostaudit ovat nykyaikana käyneet harvinaisemmiksi ja mielessämme sijoitamme ne helposti alikehittyneisiin maihin ja niiden väestöihin.

Toisenlaisia puutostauteja esiintyy myös siellä, missä ravintoa ja ulkoista hyvinvointia näyttäisi riittävän yllin kyllin. Näidenkin puutosten kohdalla oireiden tunnistaminen on usein helpompaa kuin itse vaivan, sillä oireet ovat moninaiset ja monet meistä ovat lisäksi opetelleet peittelemään oireitamme hyvin. Arjessa ihminen joutuu selviytymään monesti omin itsehoidon keinoin luovuuttaan käyttäen. Kotikonstien keinot ovat monet ja niitä syntyy yksilöllisesti jokaisen omista arvoista kummuten. Hyvää hyvyyttämme tarjoamme omalla kohdallamme tehokkaiksi osoittautuneita keinoja toisillekin, koska kuvittelemme muiden olevan itsemme kaltaisia.

Itsehoidon keinojen voi ajatella kuuluvan kahteen suurempaan ryhmään; sellaisiin, jotka ovat sosiaalisesti hyväksytympiä ja sellaisiin, jotka ovat taas sosiaalisesti halveksitumpia. Jotkut käyttävät itsehoidon keinoina harrastuksiaan – omiaan tai lastensa. Hyväksyttyä ja arvostus, itsearvostus sekä turvallisuuden tunne voi kasvaa ja antaa elämälle merkitystä. Oman lapsen onnistumiset palvelevat samalla tavalla. Ahkerasti urheileva tekee sosiaalisesti hyväksytympiä asioita kuin ahkerasti juova. Golfin koukuttama voi saada arvostusta valinnoistaan, hedelmäpelin ei. Urheilu ei ole tärkein asia, mutta se on maailman tärkein sivuasia, kuten tuttu maailmanluokan urheilija sen hienosti muotoili.

Monet suomalaiset ovat lääkinneet turvallisuuden ja arvostuksen puutettaan hankkimalla aseen tai useampia. Palomuuri- vartiointi- ja turvapalveluita hankitaan suojelemaan niin viruksilta kuin niiden kantajiltakin. Kuljemme päivä päivältä kohti itsesuojeluyhteiskuntaa.

Elämä on iso business – investoi itse(e)si

Moni ihminen ajattelee, että onnellisuus olisi kiinni niin yksinkertaisista asioista kuin raha ja menestys. Että arvostusta, turvallisuutta ja rakkautta voi ostaa. Sellainen ajattelu ohjaa ihmisen toimintaa mammonan tavoittelemiseen.  Jos ihminen on vain se minkä hän omistaa, niin jos häneltä otetaan se pois, niin kuka hän silloin on? Entä arvostus, turvallisuus ja rakkaus? Elämää ei kannata aliarvioida – onneksi onnellisuus on kiinni paljon monimutkaisemmista asioista.

Aika ja raha vaikuttavat elämässämme mielenkiintoisessa paradoksissa. Kun ihminen on nuori, niin aikaa on enemmän ja rahaa vastaavasti vähemmän. Saadakseen itsensä investoiduksi, moni nuori pyrkii opiskelemaan itselleen ammatin, joka takaisi kunnollisen toimeentulon. Jotta säilyisi työmarkkinoilla houkuttelevana tuotteena, on hyödyllistä kouluttautua lisää. Paremmista tuotteista saa monesti paremman hinnan. Kun sitä on sitten jatkunut oman aikansa, niin hyvin tehdystä työstä on palkittu lisärahalla tai vähintäänkin haastavammilla lisätöillä. Samalla lisääntyneestä työmäärästä selviytymiseen on alkanut kulua enemmän aikaa. Kun sitten kysyy ihmiseltä, miksi olet tehnyt noin kovasti töitä ja mihin oikein olet pyrkimässä, niin lähes joka kerta saa vastaukseksi, että voisin pitää pitkän loman tai olisi varaa pitää sapattivuosi tai lopettaa työt. Toisin sanoen pitää luopua omasta ajastaan ja saada itsensä ja aikansa myydyksi niin hyvään hintaan, että olisi jossain vaiheessa varaa ostaa se aika takaisin. Aika on rahaa – hieno slogan.

Jotkut kuvittevat, että aika olisi laadultaan erilaista ja käyttävät kummallista uudissanaa laatuaika. Kun sitä huippuherkkua sitten on tarjolla, niin kyllä sitten ollaan yhdessä oikein tosissaan tärkeimpien ihmistemme kanssa ja välitämme toisistamme ja olemme läsnä toisillemme oikein tosi laadukkaasti. Niin, että jos tämä viikko on livistänyt 60%:n läsnäololla, niin sitten lauantai-iltapäivällä otetaan takaisin ja kahdesta neljään ollaan 300%:sti yhdessä.

Ei meillä ole laatuaikaa, vain aikaa. Kuinka yhdessä olemamme aikamme käytämme ja jaamme, on omaa valintaamme.

Olisiko sinulla hetki aikaa? No ei oikein ole. Sinun täytyy olla maailman köyhin ihminen, jos sinulla ei ole edes aikaa.

Olisiko sinulla hetki aikaa veteraanille No kun ei oikein ole. Edes 15 minuuttia, tai puoli tuntia? Sorry, ei oikein ehdi.

Silloin kun he olivat nuoria, heiltä ei kysytty onko heillä aikaa. Heidät määrättiin lähtemään – no menkää edes viideksi vuodeksi.

Onneksi meillä on ihanan pörröisiä pehmoleluja, joita voi halutessaan kaivaa kainaloonsa, saada arvostusta, rakkautta ja turvallisuutta ja sitten kyllästyessään palauttaa ne sängynpäädyntäytteeksi.

Kategoria(t): Mieli Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.