Mikä on sinun stressisi anatomia?

Mistä on minun stressini tehty? Mistä on minun stressini tehty?Hoitamattomista asioista, täydellisyys pyrkimyksistä, töistä tekemättömistä. Niistä on minun stressini tehty.

Jaksaminen, stressi, burn out, pohjaan palaminen, työuupumus, henkinen syrjäytyminen, kriisi, psyykkinen ylikuormitus, jne jne. Nimiä tulee ja menee, mutta olo vaan ei oikein tunnu paranevan. Mistä on sinun stressisi tehty? Tai oikeammin mistä asioista sinä teet itsellesi stressin. Me kaikki osaamme ja teemme itse oman huonon olomme. Eri asioista – sinä et osaa stressaantua minun asioistani, enkä minä muiden. Mukavaa tässä huonossa olossa on sen tuoma viesti jostain keskeneräisestä, vielä parempaa lopputulosta hakevasta asiasta. Elämä on armollinen ja kärsivällinen opettaja siinä, että ratkaisemattomat asiat eivät sellaisiksi jää: jollen löydä johonkin asiaan tai ongelmaan ratkaisua, niin se palaa takaisin aina uudelleen ja uudelleen, kunnes opin sen tavalla tai toisella hoitamaan päiväjärjestykseen. Stressille ei voi tehdä mitään. Stressin anatomia sitä vastoin koostuu konkreettisista asioista joihin voi vaikuttaa. Se antaa valtaa hallita stressiään (tai paremminkin kykyä hallita muita asioita itsensä hallitsemisen kautta). Tunne itsessään on minun paras kaverini. Monet tekemättömät työt hautautuisivat paperipinojen alle ja salkkujen sisään, jollei levoton möykky kehossani palaisi niistä muistuttamaan. Niin kuin Columbo ryppyisessä takissaan, haiseva sikari suussaan ilmestyy takaisin syylliseksi epäillyn kotiovelle juuri, kun hänestä näytti päässeen lopullisesti eroon. Monet nimittelevät sitä möykkyä harhauttavasti kiireeksi. Columbokin tosin tulee mieluiten virka-aikaan, möykky taas ei kelloa kumarra. Aamuyön hiljaisina tunteina se tulee muistuttamaan, että ottelu on kesken, eikä se voi päättyä ratkaisemattomaan. Kyllä sekin on aiemmin kuiskaillut ja vihjaillut päiväsaikaan, mutta me emme ole sitä muilta kiireiltämme kuulleet, saatikka sitten kuunnelleet. Vika löytyy usein pikemminkin korvista kuin niiden välistä. Yöllä herättävä tunne liittyy asioihin, joille voi ja pitää tehdä jotain päivällä. Jos ne voi hoitaa paremmin yöllä, niin kaikin mokomin. Mikäli niihin ei yöaikaan pysty vaikuttamaan, ajan voi käyttää lepäämiseen ja voimien keräämiseen.

Omaa, stressioireiksi muuttuvien konkreettisten asioiden ranking-listaa on hyödyllistä ryhtyä purkamaan joko nyt tai heti. Purkamattomana lista vain pitenee ja voi joskus lamaannuttaa uhrinsa kuin säikähdys jäniksen.

Tämän päivän ihminen kuormittaa itseään usein enemmän henkisesti kuin ruumiillisesti. Illalla mieli on väsynyt, mutta keho ei ole. Ja jos toiselle ei sovi, kumpikaan ei nuku. Vuorokausirytmimme muotoutuu huomaamattamme sellaiseksi, että yritämme nukkua silloin, kun meitä ei väsytä ja yritämme herätä ja nousta ylös silloin, kun meitä väsyttää. Yhtä hyödyllistä, kuin stressioireiden tunnistaminen, on myös iloa, rauhaa, tyydytystä ja hyvänolontunnetta tuottavien asioiden rankkaaminen. Koska teit viimeksi jotain sellaista? Päivyrit ja kalenterit tuppaavat täyttymään nopeasti pakoista ja täytymisistä (”must”-turbaatio). Ja jos aikaa jää, sinne voi joskus lisätä jonkun omaksi hyväksi käytettävän hetken. Onko niille hetkille jäänyt aikaa? Milloin teit jotain mukavaa ja rentouttavaa vain sinua itseäsi varten?

Ihmiselämää voi tarkastella myös kuumailmapallo-meraforan kautta. On vain kaksi tapaa pitää kuumailmapallo ylhäällä: joko vähentää kuormaa tai lisätä hanasta positiivista nostetta.

Säpsähdän ja nousen kirjoittamaan. Tuossa puolen metrin päässä vaimoni täyttää kuumailmapalloaan kuorsaamalla kiusallisen äänekkäästi.

Aamu on hieno, jokin lintukaan ei saa nukutuksi.

Mistä on minun voimavarani tehty? Kirjoista, saunoista, piirakoista ja munavoista. Niistä on minun voimavarani tehty.

Kategoria(t): Mieli Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.