Mikä jännittäjä sinä muuten olet?

Vihdoinkin. Fyysisten ja psyykkisten voimavarojen kysynnän ja tarjonnan kurssivaihtelut ovat tulleet tekemään meidän kaikkien elämästä jännittävää. Moni meistä lienee jonain nuoruutensa päivänä haaveillut jännittävästä elämästä. Kaikki me tiesimme ihmisiä, joille ei koko elämänsä aikana ollut tapahtunut mitään mielenkiintoista ja jännittävää. Sellaista kohtaloa ei omalle kohdalle voinut ajatellakaan.

Vähitellen elämä alkoi muuttua jännittäväksi (ei välttämättä mielenkiintoiseksi) tavalla, jota ei etukäteen ollut osannut ottaa huomioon. Arkipäiväiset asiat – koulun käynti, kokeet, esiintyminen, puhuminen, kirjoittaminen, urheileminen – kaikki alkoi sisältää sen tyyppistä jännitystä, jonka käsitteleminen ei ollutkaan helppoa. Toiset jännittivät ujosti ja hiljaa, toiset äänekkään rehvakkaasti pelkojaan piilotellen. Varttumisen myötä asiat alkoivat valjeta – olin kuulemma syntynyt jännittäjien jaloon sukuun. Veden virratessa annoin itseni huomata, että jännittäjät muodostivatkin heimon. Heimon, joka jakaantui vielä lukemattomiin alalajeihin merkkielimien suhteen: niskajännittäjiin, vatsajännittäjiin, päänsärkyjännittäjiin, silmien räpsyttäjiin, vapisijoihin, änkyttäjiin, jne. Opettelimme jännittämään kaikkea mahdollista ja mahdotonta: esiintymistä, ehtimistä, hammaslääkäriin menoa, myöhästymistä, täydellisyyden tavoittelua, epäonnistumista, matkustamista, pettymistä, sitä mitä muut ajattelevat ja varsinkin sitä mitä voisi tapahtua. No, ei ollut koskaan tapahtunut, mutta ainahan voisi. Ei niin mitätöntä syytä, ettei sitä voisi jännittää.

Tutkimustiedon lisääntyessä alettiin huomata jännittämisellä olevan yhteyksiä erilaisiin oireisiin, vaivoihin ja sairauksiin. Autonomiseksi kuviteltu maailma sisällämme ei ollutkaan täysin itsenäinen: verenkierto, verenpaine, sydämen toiminta, hikoilu, lihasjäykkyys, aineenvaihdunta, immuunijärjestelmämme, … … . Kaikkea osasimme säädellä tietämättämme. Siis nyt myös tietoisesti.

Meitä teollistuneita tietäjiä ihmetyttää mystiset voodoo-menot, joissa epäsiistin oloinen mies työntää räsynukkeen pitkiä neuloja ja jossain kymmenien kilometrien päässä kyseisestä rituaalista täysin tietämätön uhri kiemurtelee tuskallisesti ja tapaelee kouristelevaa vatsaansa. Itsellämme on kuitenkin päivittäisessä käytössä paljon tehokkaampi järjestelmä. Luemme lööpit tai katselemme huonot uutiset ja sadat tuhannet suomalaiset Hangosta Petsamoon saavat alakuloisuutta, vatsatuntemuksia ja alkavat kasvattaa reikää sieluunsa ja kiveä sydämensä paikalle. Näitä tuntemuksia me emme ihmettele.

Toinen toisemme jälkeen alamme jalostua pienestä pitäen jännittäjiksi. Meillä on tautiluokituksissakin käytössä varsin yleinen diagnoosi Tension neck – ”jännitysniska”. Ihmisen jännittyneeksi tai jännittäjäksi luokittelija käyttää pahaa aavistamatta isoja sanoja. Ihmisellä on vahva psykologinen tarve selittää erilaisia ilmiöitä itsessämme ja ympäristössämme. Erityisesti sairastumista ja parantumista koskeviin kysymyksiin keksimme itse ja saamme muilta varsin vaihtelevia uniikkeja ja universaaleja selityksiä. ”Mistä tämä on tullut?” ja ”Miksi tämä tuli minulle”? kiinnostaa.

Jännittämiselle löytyy eri ihmisiltä erilaisia merkityksiä. Se voidaan määritellä identiteetin ja roolin tasolla: ” Meidän perheessä on aina oltu jännittäjiä. Äiti on ollut. Isoäiti on ollut. Isoisä on ollut. Sun sisaruksistakin tuli ja kissakin on ollut jännittäjä.” Uskomusten tasolla jännittäminen voi olla sitä, että kun teen paljon töitä ja olen ahkera, niin niska alkaa jännittyä. Ja kun jännitys senkun lisääntyy, niin silloin olen työskennellyt vieläkin kovemmin. Tavallinen yleiseksi todeksi muodostunut uskomus on, että ”jännittäminen on ihan luonnollista” ja että ” julkisesti puhuminen tai esiintyminen sujuu vaan paremmin, kun vähän jännittää”. Taitojen tasolla jännittämisen merkitys saattaa olla sen tuottamassa kivussa tai muussa epämiellyttävässä tuntemuksessa, jotka opettavat meitä tauottamaan työtä ja kehottavat meitä aloittamaan toimenpiteet oman itsemme hyväksi. Se voi olla myös kyky ilmaista olemassaoloani. Taitavalle se voi olla keino latautua johonkin vaativaan suoritukseen ja taitamaton saattaa uskotella latautuvansa, vaikka elimistö huutaa apua kurkku suorana. Ympäristön tasolla jännittäminen määrittää yksilön toimintaa: mitä voin tehdä ja mitä en voi tehdä. Siis samalla sitä: mitä minulta voidaan vaatia ja mitä ei. Jännittämisen lopettelemisessa voi auttaa alkuun jo sen merkitysten tunnistaminen.

Uskomuksilla ja odotuksilla on suuri vaikutus tulevaisuuteen. Ruotsissa kartoitettiin laajassa tutkimuksessa ompelijoiden tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja. Yksi kysymys haastattelulomakkeessa kuului: Onko teillä niskakipuja? Varsin monet vastasivat: ”Ei vielä.”

Jokin aika sitten julkisuuteen tuli uutinen, jossa päätetyötä tehnyt sihteeri sai miljoonakorvaukset tietokonevalmistajalta. Korvausperusteena oli se, ettei yläraajaan tulleen rasitusvamman mahdollisuudesta ollut mainintaa tietokoneen ohjeissa. Australiassa oli viime vuosikymmenen alussa toimistotyötä tekevillä kasvava niska-olkapää-yläraajaepidemia. Vaivoja oli enimmillään 1985, jonka jälkeen epidemia alkoi hävitä. Australiassa oli  käytössä niska-hartia-vaivoissa tautiluokka RSI = Repeated Strain Injury. Suomeksi se tarkoittaa toistetun jännityksen tai rasituksen aiheuttamaa vauriota. Mielikuva siitä, että toistuva jännitys tai kuormitus aiheuttaa vaurioita saattoi alkaa ennustaa tulevaisuutta. Diagnoosi RSI kiellettiin Australiassa 1985 ja siirryttiin käyttämään määritelmiä, jotka eivät enää luoneet mielikuvaa siitä, että kuormittaminen olisi haitallista. The Royal College of Physicians päätteli, että nimike RSI oli itsessään johtanut epidemiaan.

Meillä on jännitysniskan lisäksi käytössä monia muitakin termejä, jotka voivat synnyttää kuulijassa monenlaisia oikeampia tai väärempiä mielikuvia. Esimerkkeinä käy vaikkapa monimerkityksellisyydet: sairasloma, työperäiset sairaudet, työtapaturma, kaularangan rappeutuma, äitiysloma, välilevyn pullistuma, nivelrikko, jännityspäänsärky, kuluma, rasitusvamma, loppuun palaminen ja piilomasennus.

Mikä jännittäjä sinä muuten olit?

Kategoria(t): Mieli Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.